keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Onko perheneuvolasta ollut apua?


Perheneuvolasta on mahdollisuus saada monenlaisiin asioihin apua. Siellä voidaan auttaa tarvittaessa koko perhettä. Johan sen sanakin kertoo, että kyseessä on koko perheelle suunnattu, maksuton palvelu.




Perheneuvola oli aiemmin itselleni hieman vieras käsite. Oli tullut se mielikuva, että siellä käsitellään vaikeampia perheeseen liittyviä asioita eikä ollenkaan sellaisia niin sanotusti "matalan kynnyksen" asioita. Mielikuvani oli (jälleen) ollut väärä ja yllätyinkin, miten monia erilaisia palveluita perheneuvolassa on.

Esimerkiksi Kouvolan perheneuvolaan voi ottaa yhteyttä, kun

  • lapsen kanssa tulee pulmia kotona, hoitopaikassa, koulussa tai kaveripiirissä
  • lapsen taidot eivät kehity odotetulla tavalla
  • lapsen oppiminen ei edisty
  • lapsen puhe ei ala sujua
  • haluat keskustella vanhemmuudesta ja lasten kasvatuksesta
  • olet huolissasi jaksamisestasi vanhempana
  • perheessänne on tapahtunut muutoksia (esim. avioero, kuolemantapaus)
  • sinulla on ongelmia parisuhteessa tai haluat perheasioiden sovittelua

Kävin viime talvena muutamia kertoja konsultoivan psykiatrisen sairaanhoitajan luona purkamassa sen hetkiset akuuteimmat ahdistukset ja pahat olot. Olin saanut hänen luo lähetteen neuvolasta, jonne olin ottanut yhteyttä ja pyytänyt apua itselleni. Psykiatrinen sairaanhoitaja taas laittoi minulle keväällä lähetteen perheneuvolaan. Kieltämättä jännitti, mitä tuleman pitää. Pelkäsin oikeasti tämän olevan se tie, joka johtaa siihen, että ihan ammattilainen toteaa minut huonoksi äidiksi, vaimoksi ja ihmiseksi.

Millaista apua olen tähän mennessä saanut perheneuvolasta?

Ensinnäkin minulla on aivan ihana työntekijä, jonka luona käyn juttelemassa. On todella tärkeää, että vuorovaikutus toimii, koska vaikeista asioista puhuminen on silloin helpompaa. Hän haastaa minua ajattelemaan, kuvailemaan tunteitani sekä erilaisia mielentilojani. Ei vähättele tunteitani tai kokemuksiani. 

Olen näiden muutamien keskustelukäyntien jälkeen havainnut eräitä asioita, joista vaikuttaisi olevan ihan konkreettisesti apua.

Mielikuvaharjoittelut

Eräänkin kerran terapeutti pyysi minua laittamaan silmäni kiinni ja kokeilemaan, saanko itseni tuntemaan raivoa. Piti miettiä tilanteita, joissa olen kokenut raivoa. Samaan aikaan minun piti puristaa käsiäni nyrkkiin, jotta saisin tunnetta vahvistettua. Oli yllättävän vaikeaa saada itseään raivon partaalle, siinä hetkessä, kun ei ollut päällä sellaista tilannetta, jossa yleensä raivostuisin. Sain kuitenkin itseni jonkunlaiseen raivoa muistuttavaan tilaan ja sen jälkeen minun piti kuvailla, mitä kaikkea kehossani ennen sitä ja juuri sillä hetkellä tapahtui. Missä se raivo eniten tuntui, miltä hengitys tuntui. Tämän jälkeen minun piti taas rauhoittua. 

Harjoituksen pointti oli se, että ihmisen kehossa tapahtuu asioita jo ennen kuin esimerkiksi raivo nousee pintaan. Hengitys saattaa tihentyä, ahdistus kasvaa rinnassa. Saattaa tuntua, että päässä sumenee, ajatus ei kulje fiksusti. Olisi hyvä oppia omalta osaltaan tunnistamaan nämä oireet ennen kuin se raivo ja hermostuminen pääsee kunnolla pintaan ja sitä kautta purkautumaan ulos. Antaa itselleen hetki aikaa rauhoittua, tasata hengitystä ja olotilaansa.

Tänään konkreettisesti pääsin kokeilemaan, tunnistanko raivoni ennakoivia merkkejä ja osaanko kuunnella kehoani. Poikien kanssa oli taas ruokapöytäkäyttäytymisestä vääntöä. Sain sanoa samasta asiasta monta kertaa, annoin heille "keltaisia kortteja" eli varoituksia. Kerroin, että ruokapöydästä joutuu pois, jos sama meno jatkuu. Lopulta poistinkin molemmat pöydästä, mutta tein sen rauhallisesti ja napakasti. En huutanut. En raivostunut. En hermostunut. Se oli lähellä, mutta tunnistin kehossani ylläkuvatut merkit ja tajusin, että kohta taas paukkuu. Sain itseni rauhoitettua ennen kuin tilanne olisi räjähtänyt käsiin.



Itsetunnon vahvistaminen, oman sisäisen hyvän löytäminen

Itsetuntoni on oikeastaan aina ollut melko alhaalla, vaikkei päälle päin siltä heti vaikuttaisi. Kuitenkin erilaiset käyttäytymismallini kielivät huonosta itsetunnosta. Se, miten ajattelen ihmisten ajattelevan minusta automaattisesti, että olen jotenkin huonompi kuin he tai ettei kukaan minusta oikeasti tykkää. Tai että minua käytetään vain hyväksi erilaisissa tarkoituksissa. Huonon itsetunnon takia olen hakenut vääränlaista hyväksyntää, halunnut miellyttää. Sanonut "joo", kun olisi pitänyt sanoa "ei". Nyökytellyt ja jäänyt, kun olisin halunnut juosta pakoon ja antaa olla, unohtaa. Kohdellut itseäni ja läheisiäni huonosti, antanut muiden kohdella minua huonosti.

Tarvitsisin läheisiltäni pientä sparrausta. Pieniä sanoja ja tekoja, joilla saataisiin itsetuntoani kohotettua. Tarvitsen tottakai myös omaa panostani. Että alkaisin puhumaan itselleni lempeämmin, näkisin itseni niin kuin muut näkevät. Sellaisena ihan hyvänä tyyppinä. 

Sisimmässäni on kuulemma erittäin paljon hyvää, mutta se hyvä on jäänyt erilaisen moskan alle piiloon. Itsestäni johtuvista, mutta myös itsestäni johtumattomista syistä, ympärilleni on kerääntynyt sellainen roskapilvi, jonka piiloon sisäinen hyvyys jää, eniten se jää piiloon itseltäni.

Tiedättekö, vaikka olisi pilvistä, me kuitenkin tiedämme, että se aurinko paistaa siellä pilvien takana. Samaa voisi ajatella oman sisimpäni piilossa olemisesta. Se on tällä hetkellä pilvien takana piilossa, mutta siellä se on. Pilviä pitäisi saada väistymään, jotta aurinko tulisi enemmän esille.

Ei niin sanottua "lässytystä" tai pään silittelyä

Kun puhumme siitä, miten pikkulapsiaika ja siihen liittyvä yleinen hälinä kuormittavat, en kertaakaan ole saanut kuulla: "Nauti nyt tästä ajasta. Lapset ovat pieniä vain hetken". Vastapuoli tiedostaa, että tiedän tämän asian liiankin hyvin, mutta asiaa ei auta kyseisen fraasin hokeminen. Se saa aikaan vain entistä suuremman huonon omatunnon.

Hän ei myöskään myötäile kaikkea, mitä sanon. Kuten yllä totesin, hän haastaa minua ajattelemaan, löytämään erilaisia näkökulmia, kaivamaan syvemmältä mieleni sopukoista. Tämän myötä itselleni herää välillä lamppu pään päälle ja totean, että siksihän minä koen jonkun asian niin kuin koen. Kun pääsen puhumaan, puhumaan ja puhumaan ihmiselle, joka ei tuomitse tai arvostele, saan ajatuksiani selkeämmäksi. Samaa muuten tapahtuu kirjoittamisen kanssa.

Toisella käyntikerralla hämmennyin eniten. Hän ei niin sanottuun perinteiseen tapaan kysynyt: "Noh, mitä kuuluu? Miten olet voinut?" ja siihen olisin vastannut tyyliin, miten on ahdistanut ja olen huono äiti. Hän kysyikin: "Mitkä asiat ovat menneet hyvin viime käynnin jälkeen?". Menin aivan hämilleni ja jouduinkin järjestämään ajatukseni uudelleen ennen kuin vastasin. Se oli hyvä aloitus sille käynnille.

Koenko saaneeni apua?

Kaiken kaikkiaan koen, että olen perheneuvolasta saanut hyvää apua. Olen oppinut oikein odottamaan käyntejä, koska tiedän pääseväni keskustelemaan ihmisen kanssa, joka on hyvin perillä ihmisen mielen sopukoista ja myllerryksistä. Ja mikä tärkeintä: hän ei sano tai edes vihjaile, että olisin jotenkin huono äiti, vaimo tai ihminen. Päinvastoin, vaikka hän on jo saanut kuulla kaikenlaisia asioita ja mietteitäni. Hän näkee, että olen tällä hetkellä hieman rikki, mutta haluan yhdessä hänen kanssaan korjata minua ja olen valmis tekemään töitä itseni kanssa.

Saan vinkkejä erilaisiin tilanteisiin elämässäni ja yksi iso asia on saada minut tasapainoisemmaksi äidiksi, jotta pystyn olemaan esikoisemme tukena hänen tulevana eskarivuotenaan sekä aikanaan koulunaloituksessa. Eikä se nyt tietenkään tee huonoa olla muutenkin tasapainoisempi :D

En kadu enkä häpeä, että olen tälle matkalle lähtenyt. Tämä olisi pitänyt aloittaa jo paaaaljon aikaisemmin.


Rakkaudella
Henna






4 kommenttia:

  1. Tosi hyvin ja huolella kirjoitettu. Kuka kaipaa apua tämän asian kanssa ja sitä ensimmäitä askelta saa varmasti apua.

    Ja hienoa kuinka sinä osaat kertoa asiasta noin vapautuneesti! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Satu ihanasta kommentistasi! <3 <3

      Itselleni jäi tämän tekstin jälkeen hieman sellainen olo, että oliko liian hätäseen kirjoitettu, mutta itseään kohtaan sitä on niin kriittinen :) Tiedät varmaan ;)

      Poista
  2. Oli hyvä ja kattava postaus aiheesta! :) Avasi ihan uudella tavalla itsellekin perheneuvolaa terminä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina kommentistasi <3

      Toivon, että tästä postauksesta voisi olla apua edes yhdelle sellaiselle, joka miettii avun hakemista, mutta pelkää hakea apua. Haluan tuoda ilmi, ettei tarvitse pelätä <3

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Please write in finnish, if you want leave a comment.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.