torstai 12. heinäkuuta 2018

Päivä kanssamme - valehdeltuna ja siloteltuna


Ihana Mommy Be Good tykkää toisinaan ravistella blogimaailmaa ja haastaa bloggaajia osallistumaan erilaisiin valtavirrasta poikkeaviin, hänen itsensä keksimiin haasteisiin.



Uusimpana hänen heittämänä haasteena on "SAA KUSETTAA" eli mahdollisimman suuri osa  tulevasta postauksesta on valehtelua tai toiveajattelua, pilvilinnoissa elämistä.

Tässä omani.

*********

Tänään, kuten joka ikinen aamu herään siihen tunteeseen, miten voikaan olla pirteä ja hyvinvoiva olo heti aamusta. Tottakai olen illalla mennyt ajoissa nukkumaan ja saanut nukkua mieheni kainalossa keskeytyksettä koko yön. Ihana mieheni antaa aamusuukon ja toivottaa hyvät huomenet, ojentaen samalla minulle lempparikahvikuppini, täynnä herkullista kahvia, jonka pavut ovat itse jauhettu. Puurokin on jo kattilassa porisemassa, melkein valmista. Puuroon tulevat mustikat olen edellisenä iltana käynyt lähimetsästä keräämässä.

Juon aamukahvin ja syön puuroni rauhassa. Menen vessaan, jossa takapuolestani tulee hyväntuoksuisia kukkasia, taitaa tuoksahtaa hieman ruusuilta.

Laitan itseni lähes valmiiksi ja menen herättelemään poikia. He ovat nukkuneet koko yön omissa sängyissään. Kun silittelen heidän poskiaan ja annan suukot, he heti availevat hieman raukeina silmiään, venyttelevät, toivottavat suloisesti hyvää huomenta ja suuntaavat omin jaloin aamupissalle. He lukevat kirjoja sillä aikaa, kun laitan itseni lähtövalmiiksi. Minun ei tarvitse muistutella heitä päivävaatteiden pukemisesta ja he jopa itse petaavat sänkynsä, myös meidän vanhempien sängyn. Kun päiväkotiin lähdön hetki koittaa, he eivät juokse karkuun tai narise milloin mistäkin. Sulassa sovussa lähdemme kohti uuden, ihanan päivän haasteita. Autossamme soi klassinen musiikki. Siitä me kaikki pidämme.

Työ- ja hoitopäivät menevät yleensä ihan hyvin. Kun kirmaan hakemaan poikia päiväkodilta, en malttaisi millään odottaa, kun kotona odottaa vielä uusi, mutta toisenlainen työpäivä. Ihana päästä tekemään kotitöitä ja katsomaan, kun lapset leikkivät sovussa.

Kun pääsemme kotiin, kellään ei ole kakkahätä eikä kiukku. Kaikki ovat hyvällä tuulella. Minä jätän puhelimeni eteiseen enkä katso sitä koko loppupäivänä. Alamme poikien kanssa pelaamaan lautapeliä kaikessa sovussa. Meillä on hauskaa ja niin ihanaa. Kun pelit ovat pelattu eikä kukaan ole vetänyt herneitä nenään, alamme yhdessä valmistelemaan ruokaa. Kukaan ei vielä valita nälkäänsä, koska pojatkin ovat syöneet päiväkodissa välipalan niin hyvin. Meillä erittäin harvoin syödään makaronia tai jauhelihaa. Aika paljon syömme kasvispainotteista ruokaa. Maitotuotteitakin vältämme, koska ovathan ne pahasta. Ketsuppia ei edes löydy jääkaapistamme. Hyi sentään. Lämpöisen ruoan lisäksi lautasille eksyy omassa puutarhassa kasvatettua kurkkua, tomaattia, porkkanaa ja salaattia. Paprikaakin olen onnistunut kasvattamaan. Maistuvat niin hyviltä.

Kun ruoka on valmista, saapuu mieheni raksahommista kotiin ihanan raikkaana ja vetreänä. Heillä on ollut taas hyvä päivä. Ovat saaneet paljon aikaiseksi ja kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Syömme koko perhe yhdessä. Kukaan ei pelleile, eikä varsinkaan hoe mitään vessasanoja. Keskustelemme päivän kuulumisista ja toteamme, että kaikilla on ollut hyvä päivä.



Tänään meillä on vapaapäivä harrastuksista. Normaalisti minä käyn neljä kertaa viikossa salilla ja melkein joka aamu pienellä lenkillä. Kaksi kertaa viikossa käyn juoksemassa 20 kilometriä. Lisäksi saatan arkiaskareiden ohella tehdä lihaskuntoa. Käyn monesti ystävien kanssa iltaisin kahvilla jossain hienossa kahvilassa tai sitten käymme teatterissa. Rakastan kulttuuria. Poikamme harrastavat partiota, jalkapalloa, muskaria ja uintia. Mies käy kavereidensa kanssa pelaamassa jalkapalloa parina päivänä viikossa ja lisäksi hän on mukana monessa erilaisessa vapaaehtoistoiminnassa.

Ruoan jälkeen yhdessä suorimme keittiön, jonka jälkeen on hyvällä kelillä aika mennä ulos (tai huonolla säällä jäädä sisälle katsomaan Pikku Kakkosta). Me vanhemmat juomme rauhassa kupposet teetä, kun pojatkin ovat niin nätisti sovussa eikä kukaan tarvitse tai kerjää mitään. Olemmehan juuri syöneet maittavan ja ravitsevan päivällisen, joten kaikilla on hyvä olla.

Ulkona pojat kirmailevat iloisina pitkin pihaa ja keksivät mitä ihanampia leikkejä keskenään. Miten heillä voikaan olla niin hyvä mielikuvitus? Meitä vanhempia ei juuri tarvita, pojat osaavat olla niin hienosti keskenäänkin. Naapurit varmaan toisinaan ihmettelevät, miten meillä onkin niin rauhallista ja sopuisaa.

Minä kykin puskissa ja kitken rikkaruohoja, käsissäni somaakin somemmat puutarhahanskat ja ihana aurinkohattu päässä. Meidän suuri ja värikäs puutarha tarvitsee paljon aikaa ja vaivaa, jotta se pysyy kauniina. Alkukesän kuivuudessa meidän piti joka päivä kastella aivan älyttömästi kymmeniä kukkapenkkejäni ja perennojani, jotta ne säilyivät hyvinä ja upeina. Onneksi meitä ei isot vesilaskut haittaa, menihän se vesi tarpeeseen, silmänilolleni ja ylpeydelleni.

Kun kello tulee seitsemän, on aika kiukkuamatta siivota pihaleikit pois ja siirtyä sisälle suihkuun. Pojat niin hienosti menevät suoraan kylppäriin, ottavat vaatteensa pois ja alkavat suihkuttelemaan. Ei ole karkuun juoksemista, lällättelyä, huutoa tai vastaanväittämistä. Rakastan perheemme yhteisiä suihkuhetkiä.

Iltapala syödään tottakai keittiön pöydän ääressä, ettei tule murusia olohuoneen puolelle. Iltapalana on hedelmiä, marjoja ja täysjyväleipää. Eikä meillä lapset enää iltaisin saa katsoa telkkaria. Meillä ei ole siinä illalla, ennen poikien nukahtamista, ruutuaikaa kenelläkään. Poikien syödessä iltapalaa me miehen kanssa yhdessä viikkaamme pyykkejä, suorimme keittiön ja imuroimme päivän roskat lattioilta pois. Siinä touhutessa mietin, miten ihanaa tämä elämä voikaan olla.

Kun pojat ovat nukahtaneet kehittävän iltasadun aikana klo 20.00, on minun ja mieheni vuoro nauttia toisistamme. Laitamme hyvää iltapalaa. Paljon kasviksia ja marjoja, juomme alkoholitonta kuoharia, koska tottakai jokaisessa päivässä on aihetta juhlaan ja kilistelyyn. Istumme sohvan nurkassa sylikkäin ja katsomme ihanaa, romanttista elokuvaa. Samalla keskustelemme päivän kuulumisista, puhumme haaveistamme ja unelmistamme. Älylaitteet ovat edelleen hyllyillä, ne eivät kuulu meidänkään iltaan. Ilta on vain meidän kahden. Ihailemme auringonlaskua. Nautimme.

Kun kello tulee 21.30, on aika pestä hampaat ja kömpiä yhdessä vällyjen väliin. Luemme hetken aikaa kirjoja. Klo 22.00 sammutamme valot, toivotamme toisillemme hyvät yöt ja käperrymme nukkumaan vierekkäin.

Juuri ennen nukahtamistani mietin autuaana, miten ihanaa, IHANAA ja seesteistä tämä elämä voikaan olla. Ihanaa, kun itsekin on niin tasapainoinen ihminen ja poikien uhmakausienkin osalta olemme päässeet niiiiin helpolla. En vain voi ymmärtää, miten joku voi usein tai edes toisinaan kokea arkensa raskaaksi. Ihan älytöntä kokea sillä tavalla. En ymmärrä yhtään. Tämähän on ihanaa. 

Näihin ajatuksiin nukahdan tyytyväisenä, mieheni jo nukkuessa, hänen pitäessä käsiä ympärilläni.

Niin ja missäkö välissä blogiani kirjoittelen? Siihen on varattu vain yksi ilta koko viikosta ja kirjoitankin tekstejä poikien mentyä nukkumaan. En käytä arvokasta perheaikaa siihen, että näpyttelisin jotain jonninjoutavia blogitekstejä.

*******

Minua ehkä alkoi hieman ahdistamaan, mutta toisaalta jopa naurattamaan tätä tekstiä kirjoittaessa :D Osa tekstistä oli sellaista, jota joskus toivoisin arkemme ja pääkoppani sisällön olevan. Ehkä se voisi ollakin sellaista, eväät siihen on meille kuitenkin annettu, mutta toisaalta tuollainen elämä ja arki eivät olisi minun, tai ylipäänsä meidän näköistä.

Joku kaunis päivä tulen kirjoittamaan tästä versiosta sen todenmukaisemman version ;)


Rakkaudella
Henna


Aiempi Britalta saatu, hieman erilaisempi haaste tässä:

F**k it all!



2 kommenttia:

  1. Ihana teksti, aivan kuin minun elämästäni! Valloittavan suloista! 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla 😃😄 Ihanaa, kun meitä on muitakin ❤❤

      Poista

Piditkö tästä tai jostakin muusta tekstistäni?
Mielestäsi mielenkiintoista/puhuttelevaa postausta saa jakaa! :)

Kommenttejakin saa jättää ja olisin iloinen, jos jättäisit vierailustasi pienen muiston :) ♡
Kommenttien hyväksyntä on käytössä.

Blogin kuvat ovat pääasiassa omiani, ellei toisin mainita.